Paremmat vuodet ovat edessäpäin
Helmin ja Kirstin lottamuistoja

Tämä lottakirja kertoo kahdesta karjalaislotasta. He ovat ristiinalainen, vuonna 1920 syntynyt muonituslotta Helmi Piispanen o.s. Vartiainen ja jyväskyläläinen, vuonna 1926 syntynyt viestilotta Kirsti Syvänen o.s. Hiltunen. Sivurooleihin siunaantuu kolme suomalaista sotamiestä, Piispanen jalkaväestä sekä viestimiehet Syvänen ja Laamanen.

Lotta Vartiaista ja lotta Hiltusta yhdistää se, että heille kummallekin lotaksi ryhtyminen oli itsestäänselvyys. He molemmat ovat olleet myös pikkulottia. Heitä yhdistävät myös palvelusvuodet, joita kummallekin kertyi noin viisi, osin hengenvaarallisella sotatoimialueella.

Lotta Vartiainen oli kenttämuonituslotta. Kauimmin hän työskenteli kuitenkin askartelun ohjaajana sotasairaalassa. Kenttämuonituslotan työ oli myös fyysisesti hyvin vaativaa. Maastomuonitusoloissa oli leirimajoitus eli joukkomajoitus teltassa vailla yksityisyyttä, ja peseytymismahdollisuus tarkoitti lähinnä pesuvatia.

Lotta Hiltunen oli viestilotta ja toimi puhelunvälittäjänä. Tämä työ vaati tarkkuutta, näppäryyttä ja hyviä hermoja. Puhelunvälittäjä ei saanut mennä sekaisin, vaikka samaan aikaan piti vastata siviili- ja sotilaspuheluihin, kirjata kaukopuheluita ylös ja tilata niitä. Vihollisvaara merkitsi heille jatkuvaa "puskaryssien", ilmapommitusten, tulitusten ja miinoitusten pelkoa.

Iloitsen vallitsevasta vapautuneisuudesta. Siitä, että tiedonantajani voivat ja haluavat kertoa sota-ajan kokemuksistaan avoimesti. Tähän kirjaan tallennetut muistot kertovat sotakokemusten erilaisuudesta. Kirja sisältää hieman myös pimentoon jääneitä aiheita, kuten lottahuumoria, jonka on koettu istuvan huononlaisesti lottaihanteisiin.

Tämän lottakirjan teko oli tekijälleen hyvin opettavainen kokemus. Aiempi käsitykseni lotista oli turhan yhtenäinen ja turhan ruusuinen eli sellainen kuin se usein on. Myönnän, että en ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea lotat ovat joutuneet kokemaan. Enkä tiennyt, kuinka suuresti lottien tehtävät sekä työskentely-, asuin- ynnä muut olosuhteet ovat vaihdelleet.

Lottia ajatellen suren sitä, kuinka ensin heitä kipeästi tarvittiin, sitten mustattiin ja viimeksi kullattiin. Lottien työ on jäänyt liian vähälle arvostukselle, vaikka Vilho Lukkarinen kirjoittaa Lotta Svärd -järjestön historiassa vuonna 1981, kuinka "maailmanhistoriassa tuskin voidaan osoittaa montakaan ajankohtaa, jolloin naisten osuus kansakunnan kohtalon hetkenä olisi ollut niin suuri kuin Suomen naisten osuus talvi- ja jatkosodassa.

Paremmat vuodet ovat edessäpäin – Helmin ja Kirstin lottamuistoja -kirjan kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Moreeni. Kirja on julkaistu lokakuussa 2010. 

Kirjoja on vielä saatavilla, ota yhteyttä sähköpostitse.